Eilen Helsinki muuttui hetkessä kuin pieneksi kyläksi. Kaikki johtui lumesta, jota pyrytti koko yön ja sitten vielä päivänkin. Väliin suuria, postikorttimaisia hiutaleita, väliin pieniä kristallikiteitä, joita tuuli heitteli katoilta ilmaan ja pyöritteli kaduilla. Jalkakäytävät muttuivat pieniksi kinosten lomassa puikkelehtiviksi poluiksi. Somaa.
Syksyllä, kun talvi oli vasta tulevaisuutta, kudoin tällaiset talvisukat Marttojen villasukkakilpailuun. Mainittakoon, että alunperin minun piti kutoa sukanvarteen värikkäitä akvaariokaloja, mutta tutustuttuani Novitan seiskaveikkavärivälikoimaan tupsahdin takaisin todellisuuteen ja tuunasin suunnitelmat uuteen muotoon. Suomen väriskaalat eivät ole koralliriutalta vaan lumisista metsistä, niitä siis. Sain kutoa sukan varren kerran uudestaan, kun en tullut ajatelleeksi, että usealla värillä kudottu kirjoneule ei jousta milliäkään. Tai ehkä millin, muttei kyllä kahta. Niinpä tein varren reippaalla määrällä silmukoita ja kavensin nilkassa, kun olin päässyt yksiväriseen osuuteen. Toimiva ratkaisu. Kilpailuun en muuten koskaan ehtinyt, koska iski toisen sukan syndrooma. Onneksi, sillä pistin sukat pukin konttiin ja annoin mummolle, joka on vanhimpia kudinkavereitani.
Jos joku innostuu sukkia tekemään, niin tässä on mitä alkuperäisin kaavioni. Kudoin seiskaveikalla, varmaan noin 3-4 puikoilla. Ylös tein nirkkoreunan. Tämä kuviomallikerta on 60 silmukkaa leveä. Nilkassa kavensin kahteen otteeseen kerroksen aikana neljä silmukkaa, jäljelle jäi siis 52. Lopun luotan osaaviin käsiinne, taisin nimittäin vielä kantapään yhteydessä (klassinen vahvistettu) ottaa pari silmukkaa vähemmäksi. Mallailkaa siis, minä olen unohtanut yksityiskohdat. Tämä on tällainen köyhän miehen ohje :) Niin, ja lumisateen osalta en ainakaan itse jaksanut seurata omaa malliani ja laskea viimeistä päivää vaan sijoitin hiutaleet tasaisen epätasaisesti.
Graduahdistuksesta mainittakoon, että valoa näkyy myös tämän pienen kuplan uumeniin. Ensi viikolla aloitan työt ja siksi jonkinlainen rauha alkaa vallata myös graduntekijän mielen. Ainakin tämä pinnistysjakso päättyy nyt, katsotaan miten tästä eteenpäin. Ja voiton puolella ollaan varmasti. Tänään juhlistan viimeisiä täyspäiväisen opiskelijaelämäni aamuja kahvila-aamiaisella lähikuppilassa. Ikkunasta paistaa aurinko eilen sataneelle lumelle, aamukahvi ja reissumies, vähän surffailua. Kas valtakunnassa kaikki hyvin.
(Ai niin taisin luvata etten bloggaa ennen sitä valmista toppia...Ökröhöm. No viimeistelyjä vaille valmiina se on, mutta pingotukseen, ompeluun ja muuhun viimeistelyyn menee vielä hetki, enhän millään voi olla hiljaa niin pitkään! Muutakin pääsiäisen satoa pitäisi esitellä ja lisäksi luonnostella ideoita villatakeista, joihin mieli palaa!)
torstai 27. maaliskuuta 2008
Satoi lunta
Tunnisteet:
omat mallit,
sukat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
No on sinulla kauniit sukat tehtynä.
Kiitos, ota mallia! :)
Ai-van ihanat sukat! Tuollaiset haluaisin tehdä itsellenikin. Mutta voihan vehnäleipä sentään kun pitäis väsätä sitä jakkua.. tätä vauhtia se ei valmistu ollenkaan (kolmeen viikkoon ei silmukkaakaan... :( )
Kiitos Santra, oispa hauskaa jos tekisit sukat, olis kiva nähdä lopputulos! Ja sukkiahan nyt voi kutaista vähän isompien projektien sivussa, jottei vallan pääsee kyllästymään :)
Ihanat sukat olet tehnyt, minäkin haluan!!
Kiitos Ina, edelleen yllytän, tehkää sukat, musta ois niin kiva nähdä! ;)
Lähetä kommentti