perjantai 16. tammikuuta 2009

Taukomusiikkia

Sillä aikaa kun viimeistelen caminovilliksen, josta tosiaan puuttuu vain raglasaumojen yhteenompelu ja päättely, viihdytän teitä etäisesti neuleaiheisella höpötyksellä. Kauniita kuviakin yritin ottaa, jotta viihtyisitte :) Eli ajankohtaista meillä tänään, olkaa hyvät.


Toin Espanjan matkalta paikallisia joulumakeita ja aika pitkälle siitä syystä, että ne ovat niin kauniisti pakattuja. Tyypillisesti näitä leivonnaisia tehdään runsaasta mantelijauhosta ja niiden makuun olen kymmenen vuoden totuttelunkin jälkeen vain kohtuullisen ihastunut, mutta voi miten kauniita ne ovat. Erityisesti pidän tästä etualalla olevasta Porres -pakkauksesta, toivottavasti kukaan hullu ei saa päähänsä uudistaa näitä. No, toin niitä runsaasti ja niitä on edelleen, joulun jo mentyä, jäljellä. Saatoin ehkä myös vähän pihistellä ja hautoa niitä joulun yli, kun näyttivät niin kivalta puisessa astiassaan...

Joululomalla pääsin taas lukemisen makuun ja olen pohtinut miten tänne blogiin voisi yhdistää kirja-asioita. Rikkomus puhdasta neuleblogia kohtaan ei mielestäni olisi kovin iso. Sekä neuleista että kirjoista tulee mieleen sohvannurkka ja iso kuppi teetä. Siis ainakin noin ideaalitasolla. Todellisuudessa luen hkl:n kalseassa bussissa ja neulon selkä kivistäen keittiön kovalla puutuolilla. Toisaalta neule kilpailee kovin usein kirjan kanssa ja viime aikoina kirjat ovat jääneet tappiolle. Äänikirjoja saa kirjastosta aika rajoitetusti, se olisikin täydellistä, kuten jo ystäväni Nuttu aiemmin viittasi.

Oli miten oli, joulun aikaan ja jälkeen olen ahmaissut seuraavat hyvät kirjat: traktorien lyhyt historia ukrainaksi (riemastuttava), Michael K:n elämä (oudon kiehtova), Kalaharin konekirjoituskoulu miehille (kirjailija on siirtynyt Mma Ramotswen ennen niin nokkelista seikkailuista jaaritteluun ja ilmiselvään rahanlypsyyn hyväksi lanseeratulla tuotteella) ja Anna minun rakastaa enemmän (parasta pitkään, pitkään aikaan). Hyvä kirja on halpa pakomatka tammikuun kalseasta muille maille.

Viikonloppuna kirpputorilla katselin muiden ihmisten kirjoja, monessa pöydässä jonkun vanhan ihmisen koko kirjahylly. Jonkinlaisen aavistuksen ihmisestä ja hänen ajastaan sai jo hänen kirjojensa perusteella- ja samoin tuntui räikeältä nähdä toisen hylly levitettynä kirpputori pöydälle, muiden valikoitavaksi, pilkkahintaan. Eurolla ostin Nadine Gordimerin Vieraat toisilleen ja Singerin Lublinin taikurin. Singer on vanha suosikki, Gordimer nimeltään tuttu ja kirjassa oli vastustamaton kansi.

Se kirjoista. Ampukaa minut henkisesti kommenttilootassa, jos nyt astuin ulos neuleblogin rajojen :)

Tammikuu on kuukausista kamalin, minusta. Joulun lämpö on tipotiessään ja talvi oikeastaan vasta alkanut. Tammikuussa ajattelen sekavia, itken ja kiukuttelen asioista jotka jo helmikuussa tai viimeistään maaliskuussa tuntuvat ihan mukiinmeneviltä. Eilen oli tammikuittain ihan huippupäivä, sillä iltaa istuttiin ompeluseuran merkeissä. Kerran kuukaudessa kokoonnumme neulomaan yhdessä. Kuvasta näkyy mikä on yhtä tärkeää kuin neulominen. No tietenkin syöminen. Eilen Nuttu teki pipoa ja emännöi, M neuloi punaisenkirjavia lapasia, toinen M purki jo kertaalleen kutomansa pussukan ja uudelleenkutoi sen ja I puhisi lattialla vieressäni yrittäessään tulkita mahdotonta ohjetta. Mahdottoman kotoisaa ja leppoisaa. Lisää ompeluseuraa päälle maan, lisää neuleita ja kirjoja ja mahdollisimman vähän räntää ja työstressiä! Aamen.

Näin meillä tänään. Palaan heti caminovilliksen valmistuttua, enköhän jo viikonloppuna. Jo jännittää.

torstai 1. tammikuuta 2009

Ufo-päivitys uuden vuoden kunniaksi

Uusi vuosi alkoi meillä haukotuksin. Pientä koiralasta piti suojella kuuntelemalla musiikkia kovalla pahimpaan tulitusaikaan ja oma uusi vuosi vietettiin pojan kanssa jo aiemmin. Oli varattu viideksi pöytä Juuri-ravintolasta ja kaikki hyvät huhut pitivät paikkansa. Ruoka oli aivan järjettömän hyvää. Hieman nauratti maksaa alkupala, pääruoka, jälkiruoka -kokoinen lasku lounasseteleillä, mutta kun meillä on niitä aivan kasapäin. No, aikaisin syöty illallinen ja pullo punaviiniä kahteen pekkaan saivat minut haukottelemaan jo yhdeltätoista ja toivomaan että nukkumaan vois jo mennä...Eipä sillä, Ossi ei vaikuttanut juuri korvaa lopsauttavat ilotulitteille eli ei liene kovin säikkyä tyyppiä.

Tänään on ihana aurinkoinen pakkaspäivä ja ollaan menossa katsomaan ystävän tammilasta, joka päätti yllättää vanhempansa syntymällä jouluaattona. Ihanaa nähdä viikon ikäinen ihmisalku. Kudoin syntymäpäivälahjaksi (!) pienen myssyn, jonka mallia on lähipiirissä kehuttu. Novita Cloudia sain joululahjaksi kaksi kerää ja se tuntui niin pehmoiselta, että laitoin heti käyttöön ja kovasti ihastuinkin. Malli on Drops 18-5, mutta tosi samanlainen on myös ollut Modassa. Järkevä perusmalli. Ja arvatkaa kuka joutui valokuvamalliksi....tiedän, oli ihan pakko. Malli ei kuitenkaan vaikuta traumatisoituneelta ja käyttäytyi erinomaisesta yrittämättä syödä villamyssyä.




Ja nyt seuraa uudenvuodenlupauksia. Lupaan tehdä kaksi isoa keskeneräistä ufoani valmiiksi. Ne jäivät ennen joulua villasukkatehtaan jalkoihin, mutta nyt haluan ne valmiiksi, koska mielessä on niin monta uutta projektia. Sitä paitsi pitkään jatkuneet projektit muuttuvat jotenkin veteliksi, minulta alkaa kadota usko, että ne koskaan valmistuvat.

Ensimmäinen on tämä caminovillapaita, jota olen tehnyt ilman mallia. Mahdollisuus järisyttävän kokoiseen mahalaskuun tai sitten isoon onnistumiseen. Villiksestä puuttuvat hihat, joista toista eilen aloitin. Tahti ei ole koin nopea kolmosen puikoilla ja Dropsin alpakalla, mutta minä taistelen eteenpäin, luvattu on!
Ja sitten on tämä Debbie Blissin kalliista mutta ah niin laadukkaasta baby cashmerinosta kutomani kietaisuvillatakki. Puuvillamalli....ja mulla villalanka. Olihan tästä jo puhetta... Valmiina ei ole vielä edes tasona poikittain kudottu kietaisualaosa, joten työnsarkaa riittää. Puhisen ehkä eka valmiiksi tuon camino-villiksen. Saan toivottavsti potkua sen valmistumisesta, joka on jossain lähempänä kuin tämän.

Lisäksi olen antanut kahdelle hyvälle ystävälle valmistumislahjaksi neulelahjakortin ja niihin projekteihin sormet kutiavat. Uusi vuosi, here I come!