Taukomusiikkia

Sillä aikaa kun viimeistelen caminovilliksen, josta tosiaan puuttuu vain raglasaumojen yhteenompelu ja päättely, viihdytän teitä etäisesti neuleaiheisella höpötyksellä. Kauniita kuviakin yritin ottaa, jotta viihtyisitte :) Eli ajankohtaista meillä tänään, olkaa hyvät.


Toin Espanjan matkalta paikallisia joulumakeita ja aika pitkälle siitä syystä, että ne ovat niin kauniisti pakattuja. Tyypillisesti näitä leivonnaisia tehdään runsaasta mantelijauhosta ja niiden makuun olen kymmenen vuoden totuttelunkin jälkeen vain kohtuullisen ihastunut, mutta voi miten kauniita ne ovat. Erityisesti pidän tästä etualalla olevasta Porres -pakkauksesta, toivottavasti kukaan hullu ei saa päähänsä uudistaa näitä. No, toin niitä runsaasti ja niitä on edelleen, joulun jo mentyä, jäljellä. Saatoin ehkä myös vähän pihistellä ja hautoa niitä joulun yli, kun näyttivät niin kivalta puisessa astiassaan...

Joululomalla pääsin taas lukemisen makuun ja olen pohtinut miten tänne blogiin voisi yhdistää kirja-asioita. Rikkomus puhdasta neuleblogia kohtaan ei mielestäni olisi kovin iso. Sekä neuleista että kirjoista tulee mieleen sohvannurkka ja iso kuppi teetä. Siis ainakin noin ideaalitasolla. Todellisuudessa luen hkl:n kalseassa bussissa ja neulon selkä kivistäen keittiön kovalla puutuolilla. Toisaalta neule kilpailee kovin usein kirjan kanssa ja viime aikoina kirjat ovat jääneet tappiolle. Äänikirjoja saa kirjastosta aika rajoitetusti, se olisikin täydellistä, kuten jo ystäväni Nuttu aiemmin viittasi.

Oli miten oli, joulun aikaan ja jälkeen olen ahmaissut seuraavat hyvät kirjat: traktorien lyhyt historia ukrainaksi (riemastuttava), Michael K:n elämä (oudon kiehtova), Kalaharin konekirjoituskoulu miehille (kirjailija on siirtynyt Mma Ramotswen ennen niin nokkelista seikkailuista jaaritteluun ja ilmiselvään rahanlypsyyn hyväksi lanseeratulla tuotteella) ja Anna minun rakastaa enemmän (parasta pitkään, pitkään aikaan). Hyvä kirja on halpa pakomatka tammikuun kalseasta muille maille.

Viikonloppuna kirpputorilla katselin muiden ihmisten kirjoja, monessa pöydässä jonkun vanhan ihmisen koko kirjahylly. Jonkinlaisen aavistuksen ihmisestä ja hänen ajastaan sai jo hänen kirjojensa perusteella- ja samoin tuntui räikeältä nähdä toisen hylly levitettynä kirpputori pöydälle, muiden valikoitavaksi, pilkkahintaan. Eurolla ostin Nadine Gordimerin Vieraat toisilleen ja Singerin Lublinin taikurin. Singer on vanha suosikki, Gordimer nimeltään tuttu ja kirjassa oli vastustamaton kansi.

Se kirjoista. Ampukaa minut henkisesti kommenttilootassa, jos nyt astuin ulos neuleblogin rajojen :)

Tammikuu on kuukausista kamalin, minusta. Joulun lämpö on tipotiessään ja talvi oikeastaan vasta alkanut. Tammikuussa ajattelen sekavia, itken ja kiukuttelen asioista jotka jo helmikuussa tai viimeistään maaliskuussa tuntuvat ihan mukiinmeneviltä. Eilen oli tammikuittain ihan huippupäivä, sillä iltaa istuttiin ompeluseuran merkeissä. Kerran kuukaudessa kokoonnumme neulomaan yhdessä. Kuvasta näkyy mikä on yhtä tärkeää kuin neulominen. No tietenkin syöminen. Eilen Nuttu teki pipoa ja emännöi, M neuloi punaisenkirjavia lapasia, toinen M purki jo kertaalleen kutomansa pussukan ja uudelleenkutoi sen ja I puhisi lattialla vieressäni yrittäessään tulkita mahdotonta ohjetta. Mahdottoman kotoisaa ja leppoisaa. Lisää ompeluseuraa päälle maan, lisää neuleita ja kirjoja ja mahdollisimman vähän räntää ja työstressiä! Aamen.

Näin meillä tänään. Palaan heti caminovilliksen valmistuttua, enköhän jo viikonloppuna. Jo jännittää.