Miun blogi, jossa tänään on karamelleja

Jostain ihan kummasta syystä olen kehittänyt blogista itselleni paineita. En ole päivittänyt puoleentoista kuukauteen, koska en ole saanut mitään mainitsemisen arvoista valmiiksi. Olen kuvannut karamelleja, mutten mielestäni voi postata niitä, koska olen jo postannut yhden taukomusiikki-jakson. Voisiko joku kolauttaa mua klapilla hiukan päähän? Josko tokenisin.

Terapia alkaa nyt. Tämän on mun blogi ja ihan sellainen kun siitä sattuu tulemaan. Täällä voidaan postata karamelleista vaikka vuosi ja silti saan itse olla sitä mieltä, että tämä on neuleblogi. Tämä on oma herttis maailmani, ei todellinen, vaan juuri sellainen kuin haluan. En piru vie neulo yhtään mitään vain sen takia, että blogissa ei ole postattu pitkään aikaan mitään puikoilta, vaan pelkkiä karamelleja. Murgh. Onko teillä muilla koskaan suoristuspaineita blogista?


Karkki on oma, ei niin salainen paheeni. Tässä uusin suosikki, kolatoffee. Huomaatteko miten kauniita ne on, täydellisen pyöreitä, kauniin kiiltäviä. Mun piti kuvata myös hopeatoffeita, mutta söin ne. Hopeatoffeet on ehdottomasti parempia kun Käckit.




Arvatkaa, Lankastia on tehnyt mun ohjeen mukaan Taistot. Tulipa pramea olo, tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun joku tekee mun ohjeella jotakin ja se vielä toimii...Ja neuleasiasta toiseen, luitteko muuten uusimman Twist Collectiven? En oikein tiedä, mitä ylisanoja osaisin käyttää, mutta Twist Collective on musta parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Yksikään painettu lehti ei ole yhtä kaunis, raikas ja oivaltava. Neulemallit on moderneja ja erilaisia. Ei sillä, ettäkö olisin vielä ostanut sieltä mitään ja testannut ohjeiden toimivuutta, mutta minut valtaa uskonnollista kokemusta lähetelevä käsityöinnostuspakahdus kun selailin Twistiä. Se on niin valtavan kaunis.

Tämä on hamekangas, joka entisessä elämässään oli Hemtexin joulualennuspöytäliina. Mistään ei saa tukevaa puuvillakangasta tällaisella metrihinnalla. Hamkankaasta pitäisi tulla työhame. Niin, sain töitä ja se jos mikä rajoittaa neulomista. Yhtäkkiä helmikuun alussa minulla oli vaativa, uusi työ ja vanhat sovitut duunit tekemättä. Siis kahden työn loukku. No, nyt vanhat on lähes tehty alta pois ja ilta-aikaa on edes vähän. Siksipä siirrynkin viimeistelemään Peppi Pitkätossun innoittamat jämälankavillasukkani. Oi perjantai-illan autuutta.

Ps. Tällainen tehtiin rakkaalle käsityöystävälle.