Ufo-päivitys uuden vuoden kunniaksi

Uusi vuosi alkoi meillä haukotuksin. Pientä koiralasta piti suojella kuuntelemalla musiikkia kovalla pahimpaan tulitusaikaan ja oma uusi vuosi vietettiin pojan kanssa jo aiemmin. Oli varattu viideksi pöytä Juuri-ravintolasta ja kaikki hyvät huhut pitivät paikkansa. Ruoka oli aivan järjettömän hyvää. Hieman nauratti maksaa alkupala, pääruoka, jälkiruoka -kokoinen lasku lounasseteleillä, mutta kun meillä on niitä aivan kasapäin. No, aikaisin syöty illallinen ja pullo punaviiniä kahteen pekkaan saivat minut haukottelemaan jo yhdeltätoista ja toivomaan että nukkumaan vois jo mennä...Eipä sillä, Ossi ei vaikuttanut juuri korvaa lopsauttavat ilotulitteille eli ei liene kovin säikkyä tyyppiä.

Tänään on ihana aurinkoinen pakkaspäivä ja ollaan menossa katsomaan ystävän tammilasta, joka päätti yllättää vanhempansa syntymällä jouluaattona. Ihanaa nähdä viikon ikäinen ihmisalku. Kudoin syntymäpäivälahjaksi (!) pienen myssyn, jonka mallia on lähipiirissä kehuttu. Novita Cloudia sain joululahjaksi kaksi kerää ja se tuntui niin pehmoiselta, että laitoin heti käyttöön ja kovasti ihastuinkin. Malli on Drops 18-5, mutta tosi samanlainen on myös ollut Modassa. Järkevä perusmalli. Ja arvatkaa kuka joutui valokuvamalliksi....tiedän, oli ihan pakko. Malli ei kuitenkaan vaikuta traumatisoituneelta ja käyttäytyi erinomaisesta yrittämättä syödä villamyssyä.




Ja nyt seuraa uudenvuodenlupauksia. Lupaan tehdä kaksi isoa keskeneräistä ufoani valmiiksi. Ne jäivät ennen joulua villasukkatehtaan jalkoihin, mutta nyt haluan ne valmiiksi, koska mielessä on niin monta uutta projektia. Sitä paitsi pitkään jatkuneet projektit muuttuvat jotenkin veteliksi, minulta alkaa kadota usko, että ne koskaan valmistuvat.

Ensimmäinen on tämä caminovillapaita, jota olen tehnyt ilman mallia. Mahdollisuus järisyttävän kokoiseen mahalaskuun tai sitten isoon onnistumiseen. Villiksestä puuttuvat hihat, joista toista eilen aloitin. Tahti ei ole koin nopea kolmosen puikoilla ja Dropsin alpakalla, mutta minä taistelen eteenpäin, luvattu on!
Ja sitten on tämä Debbie Blissin kalliista mutta ah niin laadukkaasta baby cashmerinosta kutomani kietaisuvillatakki. Puuvillamalli....ja mulla villalanka. Olihan tästä jo puhetta... Valmiina ei ole vielä edes tasona poikittain kudottu kietaisualaosa, joten työnsarkaa riittää. Puhisen ehkä eka valmiiksi tuon camino-villiksen. Saan toivottavsti potkua sen valmistumisesta, joka on jossain lähempänä kuin tämän.

Lisäksi olen antanut kahdelle hyvälle ystävälle valmistumislahjaksi neulelahjakortin ja niihin projekteihin sormet kutiavat. Uusi vuosi, here I come!