Heikosti elossa...

Niin se vain on, gradu uhkaa totta totisesti tehdä minustakin lopun. Vaikka kalenterissa on enää vain viikko totista tuhertamista patterit meinaa tiltata. Tänään vietän pitkää perjantaita kera niin mojovan päänsäryn ettei gradutiedostossa ole yhtäkään uutta sanaa. Huoh. Taitaa olla pääsiäisloma tarpeen. Oispa vaan ollut mukavampaa aloittaa se hyvällä omalla tunnolla.

Tuntuu, että viime aikoina gradu on salakavalan kasvaimen tavoin valloittanut koko pääkopan ja seurauksena on muun elämän sumuista liukumista eteenpäin tuolla jossain taustalla. Unohtelen asioita tuosta vain: ai se kirjaston kirja jonka olin tilannut on tullut..ai jaahas se onkin jo laitettu hakemattomana eteenpäin viikko sitten. VIIKKO!? Iltaisin romahdan sohvalle, jossa silmukat tippuvat loputtomana virtana puikoilta toiselle. Ihanat...loputtomat...silmukat...zzzzzzz.

Vaaleanpunaisen kesätopin kolmas kappale alkaa olla puolessa välissä. Toteutin uhkaukseni ja purin kappaleen yksi, tämän suuren, epätasaisen viholliseni. Eliminoitu. Purin silmukkasilmukalta ja vesikidutin. Nyt siitä on tullut kaksi ja puoli somaa pyöreää kerää, jotka pian uusiokäytetään. Katsotaan, joko osaavat käytäytyä. Hmpf.

Näiden kerta kaikkiaan mieltä ylentävien ajatusten kera; Hyvää pääsiäistä! Ensi kerralla esittelen upouuden vaaleanpunaisen kesätoppini! Jihuu! (Nyt se on luvattu :)