Kesän odotus alkoi nyt!

Ette ikinä usko, nyt se on valmis!Viikonloppuna viimeistelin puuvillatopin, josta olen täälläkin puhunut ehkä koko blogin elinajan. Venytin ja kidutin, ompelin kasaan tällä kertaa katsomalla ensin ohjeen neulekirjasta (ah, saumasta tuli niin kaunis, ettei sitä melkein huomaa, eikä sellainen kauhea tönkkö kun helposti käy) ja lopulta harjoittelin rapuvirkkausta huolitellakseni yläosan neulereunat. Niin, minä ja rapuvirkkaus emme löytäneet yhteistä säveltä. Miten niin virkkaa kiinteitä takaperin, virkkaa itse, en minä osaa! Reunasta oli tulossa ylisuurten silmukoiden löysä ketju, jossa vaiheessa käänsin radikaalisti koukkuni ja virkkasin kapinallisesti aivan oikein päin. Ravut voivat puolestani opetella kävelemään niin kuin normaalit henkilöt.


Aivan mahtava tunne, kun saa aikaiseksi jotakin tällaista ja sitten vielä aivan oikean kokoista, istuvaa, kaunista. Kyllä kannatti purkaa se ensimmäinen kappale sen sijaan että olisin lopussa yrittänyt tuhertaa eri kokoisia kappaleita väkisin yhteen. Ripustin tekeleen näytteille makkariin, ylpeänä ihailin toppia koko sunnuntain ja ajattelin, että jumankekka, se tosiaan näyttää, siltä että se on kaupasta. Olen tehnyt neuleurani aikana aivan tarpeeksi monta sellaista luomusta, jotka näyttävät siltä että: ai kiva, oletko sä tehnyt ton itse? Ei kiitos niitä enää.


Tuosta ruskeasta nauhasta en ole ihan varma. Ohjeessa käskettiin virkata, mutta se ei oikein innostunatut. Ja kun topista nyt hieman vahingossa tosiaan tuli vaaleanpunainen, tahdon välttää kaikki ylimääräiset hempeilyt. Ruskean nauhan väristä tykkään, mutta rusetille en sitä tahdo laittaa (kokeilin ja kuulkaa my little ponyt laukkasivat samoin tein huoneeseen ja pienet lintuset ryhtyivät visertämään). Ehkä vain lyhennän sitä hiukan, jotta roikkuvat päät eivät ole niin verrattoman pitkät. (Muoks. 3.4. Niin malli on viime heinä-kesäkuun Käsityökerhosta. Kenen malli alunperin on, en tiedä, sillä minulla on kopio vaan yhdestä sivusta, oisko ollut Rowan?)

Kun perustin tämän blogin, ajatuksena oli, että lemppariblogeissa parasta on hienot kuvat, niitä siis mulle myös. No, koska poika ei ole kotona ja tänään paistaa aurinko toisin kuin eilen, kun se oli kotona, otin kuvat itse, tsadam, peilin avustuksella. Yllä näette muotikuvaajan työssään. En vaan millään jaksanut odottaa! Huomatkaa kesäiseen lookiin saumattomasti kuuluvat villasukat.

Viikonloppuna saatiin vihdoin myös siivottua sekasortoinen asunto ja muutenkin järjestettyä taas uudelleen. Poika ruuvaili vihdoin viimeisetkin ruuvit uudesta Ikean vaatekaapista (28 sivua ohjevihkosessa, vierähti tovi siinä kokoamisessakin...) ja sekasorto helpotti kummasti, kun kahden ihmisen vaatteet saatiin jaettua kahteen vaatekaappiin. Todellinen helpotus. Ja kun makkariin yhtäkkiä ilmestyi isohko lisäosa, niin pitipä heittää loputkin huonekalut ympäri. Ja voi miten hyvä mieli siitä tuli, yhtäkkiä uusi sisustus! Lisäksi musta on aika hauskaa ja luovaa sisustaa rahattomana sillä mitä kotona on, kummasti vanhat tavarat löytää aina uusia paikkoja ja tulee tehtyä ratkaisuja jotka on aika hauskoja ja joita ei tulisi ajatelleeksi, jos aina olis rahaa lähteä ostamaan uutta. Siniset maatuskat sain lahjaksi vähän aikaa sitten, nyt ne soisovat ainakin toistaiseksi punasävyisen makkarin ikkunalaudalla ja ovat toimivat pisteenä i:n päällä.

Tänään vietän vapaapäivää, huomenna aloitan työt. Gradu on jonkinlaisessa, ihan hyvässä vaiheessa, mutta sen jatkoa ajattelen vasta huomenna. Nyt nautin auringosta, keväisistä mittarinlukemista, ajasta jota saa yhden päivän ajan käyttää hyvällä omalla tunnolla ihan mihin lystää ja uusista neulesuunnitelmista. Ravelryn jonossa on ainakin neljä erilaista villatakkia ja pohdinpa tässä minkä laitan tekoon seuraavaksi. Ah vapautta.