Mjams! Kun tulin kotiin, poika oli lintsannut harrastuksestaan, leiponut minulle sitkeän rapeaa tajunnanräjäyttävää suklaakakkua, jolla se aikoinaan minut hurmasi ja ostanut vielä Modan. Istuskeli muina miehinä keittiössä leivonnan lomassa ja selaili muka kiinnostuneena lehteä. Lopulta minäkin kiinnitin huomiota, mitä se niin kiinnostuneena lukee, näin hämmästyksekseni palmikkoneuleita ja sitten sitäkin rupes naurattamaan. Lehti oli Moda mulle!
Kevät kasvaa meidän keittiön ikkunalaudalla. Se näyttää tältä:
Tai toisinaan myös tältä:
Mutta asiaan, siis neuleisiin. Pienessä vastatuulessa olen viime aikoina ponnistellut eteenpäin. Vaikka kuinka yritän ummistaa silmäni siltä, että puuvillatopin takakappaleen alaosa on epätasainen ja löysän suuri, se ryökäle ei muuksi muutu. Sydän raskaana olen tullut siihen lopputulokseen, että joutunen sen purkamaan ja tekemään uudestaan. Ero on sitäkin suurempi, mitä pidemmälle kudon toista kappaletta, josta tulee tasainen nyt kun käsiala on tottunut puuvillaan. Uskomatonta, miten hyvin puuvillassa näkyy käsialan epätasaisuus. Paitsi tottumisella myös murtuneella sormellani, jolla ekan kappaleen alkua neuloin hampaat irvessä, saattaa olla osuutensa asiaan. Itsetuhoista toimintaa, monella tasolla...No nyt kuitenkin olen tullut siihen pisteeseen, että turhaa on tehdä puoliksi hyvää, johon on vain puoliksi tyytyväinen. Eli vierähtänee vielä tovi, ennen kuin esittelen kesäneuleeni täällä. Kärsivällisyys on opintojen isä.
Kuvassa kauniimpi tasainen kappale on tietysti päällä. Ai niin, ostin viikonloppuna hääpuvun, tralalaa! Välillä prinsessa/klassisen tyylikäs päädyin lopulta klassisen tyylikkääseen. Vetoan kypsään ikääni :)
neule
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Kevättä ja keskeneräisiä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ihqua! Saat kertoa seuraavassa ompeluseurassa kaiken puvusta. Tai mieluummin vielä tuoda kuvan mukana :) Ja sulhosi on kyllä uskomattoman söötti tuommoisissa yllätysjutuissa.
Eikä se ensin valmistunut kappale kyllä mun mielestä mitenkään epätasaiselta näyttänyt... Mehän sitä paitsi sovitettiin sitä sulle ja se oli aivan optimaalisen kokoinen. Ettei vain olisi kaimasi perfektionismia uhkaavasti hiipimässä touhuun mukaan?
Juu, enköhän saa kuvankin mukaan. Roikkuu toistaiseksi täällä meillä kotona, pojan nenän alla, kylläkin pukupussissa. Täytyis viedä se vanhemmille.
Suurin ongelma epätasaisuuden lisäksi on se, että käsiala on niin paljon löysempää, että takakappale on aika paljon isompi. Katson ehkä saanko ne pingotettua saman kokoiseksi, mutta vähän epäilen. Pientä pähkäilyä siis vielä ilmassa. Lupaan etten pura koko juttua viittä kertaa enempää ;)
"Paitsi tottumisella myös murtuneella sormellani, jolla ekan kappaleen alkua neuloin hampaat irvessä, saattaa olla osuutensa asiaan."
Neitiseni, tämä on jo vakavan addiktion puolella oleva harrastus. Mutta elä kovaa ja maista kuolemaa ;-)
Lähetän sulle sympatiaa. Olen nyt aloittanut viidettä kertaa neuletakin takakappaletta, joka on enää vain vähän liian pieni (oltuaan jo useasti hyvin suuri ja kerran aivan liian pieni). Niskat on jumissa, ja kun herään yöllä, huomaan heti ryhtyväni pähkäilemään silmukka-aiheisia prosenttilaskuja. Saa siinä nyt sitten uudestaan unenpäästä kiinni! Täytynee raportoida tästä rojektista pikapuoliin blogissa, josko edes saisi vähän myötätuskaa osakseen. Arvostan yhä vain enemmän ihmisiä, jotka pyöräyttelee sopivia ja kauniisti istuvia neulevaatteita tosta vaan (ja juuri nyt olen salaa vähän tyytyväinen, jos jollakin muullakin on edes vähän vastoinkäymisiä. kiitos toppiprojektillesi siis).
Rakas vaahtoajani, eipäs irvailla neuleharrastukseni korkeille riskeille. Sohvalta voi esimerkiksi pudota, puikot voivat piiloutua sohvatyynyihin ja ne voi löytää hyvin odottamattomalla tavalla...Samaa ei voi sanoa Eu-selonteoista, joita tiedän sinun harrastavan ;) Nähdään pian lounaalla!
Laura, myös mun mieltä huojentaa tietää, että kanssakärsijöiden vertaistukiryhmä on olemassa tällaisella virtuaalisella tasolla. Lisäksi voin kertoa, että topin etukappaleesta on täysin mysteerisesti hävinnyt kaksi silmukkaa, ja sehän minua korpeaa. Siis jos alussa on 84, olen kaventanut viisi kertaa puikon päässä ja alussa, mielestäni tuloksen pitäis olla 74 silmukkaa...vaan ei, mulla on nyt puikolla 72. Eikä tämä kai niin vakavaa, mutta selittämättömät mysteerit riipivät hermojani. Mä olen sitä paitsi aika huono noissa prosenttilaskuissa. Aloitin myös tämän topin kuuluisan takakappaleen muistaakseni viisi kertaa ennen kuin tuli oikean kokoinen. Kokeilen, en jaksa laskea, tai yritän, mutta aina menee pieleen.
Mutta kyllä, myös minun uskoni siitä, että nämä neuleita pyäräyttelevät kanssasisaret eivät ole ihan tavallisia tallajia on vahvistunut. Oon siellä Ravelryssa muuten, sä olet toistaiseksi mun ainoa ystävä :) No niin tulipa toinen blogiteksti tähän nyt sitten näin...
Lähetä kommentti