Kesän odotus alkoi nyt!

Ette ikinä usko, nyt se on valmis!Viikonloppuna viimeistelin puuvillatopin, josta olen täälläkin puhunut ehkä koko blogin elinajan. Venytin ja kidutin, ompelin kasaan tällä kertaa katsomalla ensin ohjeen neulekirjasta (ah, saumasta tuli niin kaunis, ettei sitä melkein huomaa, eikä sellainen kauhea tönkkö kun helposti käy) ja lopulta harjoittelin rapuvirkkausta huolitellakseni yläosan neulereunat. Niin, minä ja rapuvirkkaus emme löytäneet yhteistä säveltä. Miten niin virkkaa kiinteitä takaperin, virkkaa itse, en minä osaa! Reunasta oli tulossa ylisuurten silmukoiden löysä ketju, jossa vaiheessa käänsin radikaalisti koukkuni ja virkkasin kapinallisesti aivan oikein päin. Ravut voivat puolestani opetella kävelemään niin kuin normaalit henkilöt.


Aivan mahtava tunne, kun saa aikaiseksi jotakin tällaista ja sitten vielä aivan oikean kokoista, istuvaa, kaunista. Kyllä kannatti purkaa se ensimmäinen kappale sen sijaan että olisin lopussa yrittänyt tuhertaa eri kokoisia kappaleita väkisin yhteen. Ripustin tekeleen näytteille makkariin, ylpeänä ihailin toppia koko sunnuntain ja ajattelin, että jumankekka, se tosiaan näyttää, siltä että se on kaupasta. Olen tehnyt neuleurani aikana aivan tarpeeksi monta sellaista luomusta, jotka näyttävät siltä että: ai kiva, oletko sä tehnyt ton itse? Ei kiitos niitä enää.


Tuosta ruskeasta nauhasta en ole ihan varma. Ohjeessa käskettiin virkata, mutta se ei oikein innostunatut. Ja kun topista nyt hieman vahingossa tosiaan tuli vaaleanpunainen, tahdon välttää kaikki ylimääräiset hempeilyt. Ruskean nauhan väristä tykkään, mutta rusetille en sitä tahdo laittaa (kokeilin ja kuulkaa my little ponyt laukkasivat samoin tein huoneeseen ja pienet lintuset ryhtyivät visertämään). Ehkä vain lyhennän sitä hiukan, jotta roikkuvat päät eivät ole niin verrattoman pitkät. (Muoks. 3.4. Niin malli on viime heinä-kesäkuun Käsityökerhosta. Kenen malli alunperin on, en tiedä, sillä minulla on kopio vaan yhdestä sivusta, oisko ollut Rowan?)

Kun perustin tämän blogin, ajatuksena oli, että lemppariblogeissa parasta on hienot kuvat, niitä siis mulle myös. No, koska poika ei ole kotona ja tänään paistaa aurinko toisin kuin eilen, kun se oli kotona, otin kuvat itse, tsadam, peilin avustuksella. Yllä näette muotikuvaajan työssään. En vaan millään jaksanut odottaa! Huomatkaa kesäiseen lookiin saumattomasti kuuluvat villasukat.

Viikonloppuna saatiin vihdoin myös siivottua sekasortoinen asunto ja muutenkin järjestettyä taas uudelleen. Poika ruuvaili vihdoin viimeisetkin ruuvit uudesta Ikean vaatekaapista (28 sivua ohjevihkosessa, vierähti tovi siinä kokoamisessakin...) ja sekasorto helpotti kummasti, kun kahden ihmisen vaatteet saatiin jaettua kahteen vaatekaappiin. Todellinen helpotus. Ja kun makkariin yhtäkkiä ilmestyi isohko lisäosa, niin pitipä heittää loputkin huonekalut ympäri. Ja voi miten hyvä mieli siitä tuli, yhtäkkiä uusi sisustus! Lisäksi musta on aika hauskaa ja luovaa sisustaa rahattomana sillä mitä kotona on, kummasti vanhat tavarat löytää aina uusia paikkoja ja tulee tehtyä ratkaisuja jotka on aika hauskoja ja joita ei tulisi ajatelleeksi, jos aina olis rahaa lähteä ostamaan uutta. Siniset maatuskat sain lahjaksi vähän aikaa sitten, nyt ne soisovat ainakin toistaiseksi punasävyisen makkarin ikkunalaudalla ja ovat toimivat pisteenä i:n päällä.

Tänään vietän vapaapäivää, huomenna aloitan työt. Gradu on jonkinlaisessa, ihan hyvässä vaiheessa, mutta sen jatkoa ajattelen vasta huomenna. Nyt nautin auringosta, keväisistä mittarinlukemista, ajasta jota saa yhden päivän ajan käyttää hyvällä omalla tunnolla ihan mihin lystää ja uusista neulesuunnitelmista. Ravelryn jonossa on ainakin neljä erilaista villatakkia ja pohdinpa tässä minkä laitan tekoon seuraavaksi. Ah vapautta.

Satoi lunta

Eilen Helsinki muuttui hetkessä kuin pieneksi kyläksi. Kaikki johtui lumesta, jota pyrytti koko yön ja sitten vielä päivänkin. Väliin suuria, postikorttimaisia hiutaleita, väliin pieniä kristallikiteitä, joita tuuli heitteli katoilta ilmaan ja pyöritteli kaduilla. Jalkakäytävät muttuivat pieniksi kinosten lomassa puikkelehtiviksi poluiksi. Somaa.


Syksyllä, kun talvi oli vasta tulevaisuutta, kudoin tällaiset talvisukat Marttojen villasukkakilpailuun. Mainittakoon, että alunperin minun piti kutoa sukanvarteen värikkäitä akvaariokaloja, mutta tutustuttuani Novitan seiskaveikkavärivälikoimaan tupsahdin takaisin todellisuuteen ja tuunasin suunnitelmat uuteen muotoon. Suomen väriskaalat eivät ole koralliriutalta vaan lumisista metsistä, niitä siis. Sain kutoa sukan varren kerran uudestaan, kun en tullut ajatelleeksi, että usealla värillä kudottu kirjoneule ei jousta milliäkään. Tai ehkä millin, muttei kyllä kahta. Niinpä tein varren reippaalla määrällä silmukoita ja kavensin nilkassa, kun olin päässyt yksiväriseen osuuteen. Toimiva ratkaisu. Kilpailuun en muuten koskaan ehtinyt, koska iski toisen sukan syndrooma. Onneksi, sillä pistin sukat pukin konttiin ja annoin mummolle, joka on vanhimpia kudinkavereitani.

Jos joku innostuu sukkia tekemään, niin tässä on mitä alkuperäisin kaavioni. Kudoin seiskaveikalla, varmaan noin 3-4 puikoilla. Ylös tein nirkkoreunan. Tämä kuviomallikerta on 60 silmukkaa leveä. Nilkassa kavensin kahteen otteeseen kerroksen aikana neljä silmukkaa, jäljelle jäi siis 52. Lopun luotan osaaviin käsiinne, taisin nimittäin vielä kantapään yhteydessä (klassinen vahvistettu) ottaa pari silmukkaa vähemmäksi. Mallailkaa siis, minä olen unohtanut yksityiskohdat. Tämä on tällainen köyhän miehen ohje :) Niin, ja lumisateen osalta en ainakaan itse jaksanut seurata omaa malliani ja laskea viimeistä päivää vaan sijoitin hiutaleet tasaisen epätasaisesti.

Graduahdistuksesta mainittakoon, että valoa näkyy myös tämän pienen kuplan uumeniin. Ensi viikolla aloitan työt ja siksi jonkinlainen rauha alkaa vallata myös graduntekijän mielen. Ainakin tämä pinnistysjakso päättyy nyt, katsotaan miten tästä eteenpäin. Ja voiton puolella ollaan varmasti. Tänään juhlistan viimeisiä täyspäiväisen opiskelijaelämäni aamuja kahvila-aamiaisella lähikuppilassa. Ikkunasta paistaa aurinko eilen sataneelle lumelle, aamukahvi ja reissumies, vähän surffailua. Kas valtakunnassa kaikki hyvin.

(Ai niin taisin luvata etten bloggaa ennen sitä valmista toppia...Ökröhöm. No viimeistelyjä vaille valmiina se on, mutta pingotukseen, ompeluun ja muuhun viimeistelyyn menee vielä hetki, enhän millään voi olla hiljaa niin pitkään! Muutakin pääsiäisen satoa pitäisi esitellä ja lisäksi luonnostella ideoita villatakeista, joihin mieli palaa!)

Heikosti elossa...

Niin se vain on, gradu uhkaa totta totisesti tehdä minustakin lopun. Vaikka kalenterissa on enää vain viikko totista tuhertamista patterit meinaa tiltata. Tänään vietän pitkää perjantaita kera niin mojovan päänsäryn ettei gradutiedostossa ole yhtäkään uutta sanaa. Huoh. Taitaa olla pääsiäisloma tarpeen. Oispa vaan ollut mukavampaa aloittaa se hyvällä omalla tunnolla.

Tuntuu, että viime aikoina gradu on salakavalan kasvaimen tavoin valloittanut koko pääkopan ja seurauksena on muun elämän sumuista liukumista eteenpäin tuolla jossain taustalla. Unohtelen asioita tuosta vain: ai se kirjaston kirja jonka olin tilannut on tullut..ai jaahas se onkin jo laitettu hakemattomana eteenpäin viikko sitten. VIIKKO!? Iltaisin romahdan sohvalle, jossa silmukat tippuvat loputtomana virtana puikoilta toiselle. Ihanat...loputtomat...silmukat...zzzzzzz.

Vaaleanpunaisen kesätopin kolmas kappale alkaa olla puolessa välissä. Toteutin uhkaukseni ja purin kappaleen yksi, tämän suuren, epätasaisen viholliseni. Eliminoitu. Purin silmukkasilmukalta ja vesikidutin. Nyt siitä on tullut kaksi ja puoli somaa pyöreää kerää, jotka pian uusiokäytetään. Katsotaan, joko osaavat käytäytyä. Hmpf.

Näiden kerta kaikkiaan mieltä ylentävien ajatusten kera; Hyvää pääsiäistä! Ensi kerralla esittelen upouuden vaaleanpunaisen kesätoppini! Jihuu! (Nyt se on luvattu :)

Kevättä ja keskeneräisiä

Mjams! Kun tulin kotiin, poika oli lintsannut harrastuksestaan, leiponut minulle sitkeän rapeaa tajunnanräjäyttävää suklaakakkua, jolla se aikoinaan minut hurmasi ja ostanut vielä Modan. Istuskeli muina miehinä keittiössä leivonnan lomassa ja selaili muka kiinnostuneena lehteä. Lopulta minäkin kiinnitin huomiota, mitä se niin kiinnostuneena lukee, näin hämmästyksekseni palmikkoneuleita ja sitten sitäkin rupes naurattamaan. Lehti oli Moda mulle!

Kevät kasvaa meidän keittiön ikkunalaudalla. Se näyttää tältä:



Tai toisinaan myös tältä:


Mutta asiaan, siis neuleisiin. Pienessä vastatuulessa olen viime aikoina ponnistellut eteenpäin. Vaikka kuinka yritän ummistaa silmäni siltä, että puuvillatopin takakappaleen alaosa on epätasainen ja löysän suuri, se ryökäle ei muuksi muutu. Sydän raskaana olen tullut siihen lopputulokseen, että joutunen sen purkamaan ja tekemään uudestaan. Ero on sitäkin suurempi, mitä pidemmälle kudon toista kappaletta, josta tulee tasainen nyt kun käsiala on tottunut puuvillaan. Uskomatonta, miten hyvin puuvillassa näkyy käsialan epätasaisuus. Paitsi tottumisella myös murtuneella sormellani, jolla ekan kappaleen alkua neuloin hampaat irvessä, saattaa olla osuutensa asiaan. Itsetuhoista toimintaa, monella tasolla...No nyt kuitenkin olen tullut siihen pisteeseen, että turhaa on tehdä puoliksi hyvää, johon on vain puoliksi tyytyväinen. Eli vierähtänee vielä tovi, ennen kuin esittelen kesäneuleeni täällä. Kärsivällisyys on opintojen isä.


Kuvassa kauniimpi tasainen kappale on tietysti päällä. Ai niin, ostin viikonloppuna hääpuvun, tralalaa! Välillä prinsessa/klassisen tyylikäs päädyin lopulta klassisen tyylikkääseen. Vetoan kypsään ikääni :)

neule

Taistoille ohje

Ranteenlämmittimeni ovat jo vakiintuneet nimeltään Taistoiksi, kiitos kaikille teille kommentoineille. Ja niinpä näppäränä tyttönä naputtelin myös niiden yksinkertaisen ohjeen. Lisäksi otin tämän seuraavan kuvan, jossa kuvio näkyy paremmin, kun noissa edellisissä kuvissa, joissa lämppärit olivat käsissäni. Kyseessä oli pienen neulekuvaajaurani erikoisin casting; pyöräyttelin boolin teosta jääneen tyhjän Sisu viina -pullon valkoiseen a4:een, jotta kuviot näkyi ja vetäisin toisen rannelämppärin pullon päälle. Tästä on kyllä normaali ajanviete kaukana. Pullosta lemahti öh...kiinnostavia odöörejä, joku tilkka pohjalle oli ilmeisesti jäänyt. Mutta yhtä kaikki, tavoitteet on saavutettu. Kuvio näkyy, mikä varmasti auttaa, jos joku Taistoja ryhtyy toteuttamaan. Seuraavasti ohjeesta otan enemmän kuin mielelläni vastaan kommenttteja. Oli vaikea tietää vääntääkö rautalankaa tarpeeksi vai liikaa.

Taistojen toteuttamiseksi tee näin

Koko – Yksi koko, tämähän joustaa kuin mikä. Pituutta voi aina säädellä itse. Omani ovat noin 19 senttiä

Puikot – itse käytin 2,0. Isommilla saattais tulla vielä pehmeämpää

Lanka - Drops Alpacca, 100 % alpakkaa. Tarvitaan noin yksi 50 gramman kerä

Luo sukkapuikoille 56 silmää ja jaa puikoille 14-14-14-14. Kudo joustinneuletta neljä oikein –kolme nurin noin 2 senttiä.
Aloita ensimmäinen pitsireikäkerros seuraavasti: neljän oikean silmukan jälkeen kudo kaksi nurin yhteen, langankierto ja nurja silmukka. Toista koko kerros.
Kudo kuusi kierrosta tavallista joustinneuletta neljä oikein-kolme nurin.
Tee toinen pitsireikäkierros.
Kudo viisi kierrosta tavallista joustinneuletta neljä oikein-kolme nurin.
Tee kolmas pitsireikäkierros.
Kudo neljä kierrosta tavallista joustinneuletta neljä oikein-kolme nurin.
Tee neljäs pitsireikäkierros.
Kudo kolme kierrosta tavallista joustinneuletta neljä oikein-kolme nurin.
Tee viides pitsireikäkierros.
Kudo kaksi kierrosta tavallista joustinneuletta neljä oikein-kolme nurin.
Tämän jälkeen toista pitsireikäkierrosta ja kahta tavallista kierrosta, kunnes aloitat peukalonreiän. Tässä sitä pituutta voi säädellä, itse toistin tätä kolmen kerroksen settiä vielä kahdeksan kertaa.

Aloita peukalon valmistelut, kun olet viimeksi kutonut kaksi kerrosta tavallista joustinta. Peukalonreiän voit sijoittaa minkä tahansa kolmen nurjan kohdalla. Jatka muualla normaalia pitsireikäkerros-kaksi kerrosta joustinneuletta.
Ensimmäisellä kierroksella aloita normaali pitsireikäkerros. Kudo peukalokohtaan kolmen nurjan kohdalle oikein-nurin-oikein pitsireiän sijaan ja jatka normaali pitsireikäneulosta loppuun.
Seuraavalla kerroksella kudo peukalokohtaan: (neljä oikein) oikein-silmukan lisäys silmukoiden välistä – oikein-silmukan lisäys silmukoiden välistä-oikein (neljä oikein) Nyt sinulla on kolmen nurjan tilalla viisi oikeaa silmukkaa.
Seuraavalla kierroksella kudo muualle normaali pitsireikäkierros ja kudo peukalon kohdan kaikki silmukat oikein.
Seuraavalla kierroksella peukalon kohdalla päättele nurjan tilalla olevien viiden silmukan lisäksi viereen jäävistä oikeasta joustinneuleesta molemmilta puolillta kaksi silmukkaa, siis yhteensä yhdeksän silmukkaa. Luo tilalle seitsemän silmukkaa.
Jatka peukalon jälkeen tavallista joustinneuletta ilman pitsireikäkerroksia vielä kaksi senttiä. Päättele kaikki silmukat.


Avot, toivottavasti tästä on jollekin iloa. Oli hyvä kokeilla mallin kirjoittamista tällaisella yksinkertaisella neuleella, jota ei juuri tarvitse sarjoitella.
Huomasin taas yhden todisteen kevään lähenemisestä, taivas on paljon sinisempi kuin joskus tammikuussa. Talvisin rakastan vanhojen lehtipuiden siluetteja, ja niitä tässä lähellä on paljon ihailtavaksi.
neule

Terveiset Tartosta

Tällainen oli maisema hostellin ikkunasta perjantai-aamuna. Kuvassa tuo tumma taivas vielä korostuu, ihan näin dramaattinen näkymä ei oikeasti ollut, mutta kylläkin kaunis säällä kuin säällä.

Olin Tartossa kurssilla ja sain kuin sainkin ne ranteen lämmittimet kudottua. Ihan Tallinna-Tarto väli siihen ei riittänyt, vaan tarvittiin kyllä osa lauttamatkoista ja päivän luennoista. En ole aiemmin juuri kutonut luennolla, ja vähän nytkin mietin miten luennoitsijat sitä katsovat. Kun neule on helppo se kuitenkin lähinnä auttaa keskittymistä ja pitää jotenkin huomion hereillä. Neule soljuu sormissa siinä sivussa.


Kudoin ne kakkosen puikoilla Dropsin Alpakasta ja tein mallin itse. Siinä kulkee lähenevin välimatkoin kaksi yhteen -kavennuksella tehtyjä reikiä ja lopputulos oli aika kiva. Ajattelin että voisin harjoitella tällaisella pienellä työllä ohjeen kirjoittamista ja tehdä sen tänne blogiin. Ajattelin että omile ohjeille vois ruveta antamaan sellaisia nimiä kuin paavo ja irma. Ei mitään "sadepisara" ja muuta nynnyä vaan jotain ihan absurdia. Nää voi olla vaikka...Taisto -ranteen lämmittäjät. Mitäs sanotte?

Lisäksi uuvutin kanssamatkaajat loputtomalla naukumisella lankakauppoihin ja hintataso oli totta tosiaan huokeampi kuin täällä kotona. Aika ylpeänä voin todeta, että mopo ei lähtenyt käsistä vaan ajattelin että ostan lisää kun pikapuoliin ollaan menossa Viroon käymään joka tapauksessa. ja sillä edellytyksellä että tiedän mihin lankoja tarvitsen. Nämä tän kertaiset ostokset oli enemmän pelkkää fiilistelyä. Ja niin, kun nyt kerran olin saanut kaverit sinne lankakauppaan usemman kerran, enhän voinut olla tekemättä jotain ostoksia :)

Tämä on sataprosenttista villaa, 200 gramman vyyhti maksoi vähän päälle kuusi euroa. Tällaisilla väreillä oli vain yksi vyyhti, muuten olisin ehkä ostanut kaksi niin olis päässyt vähän isomman työn suunnitteluun tän kanssa. Nyt jään miettimään mitä voi tehdä 200 grammasta. Eikä muuten haise lampaalle, vaan jollekin hajusteelle. Hajuste on ok verrattuna siihen lammashajuun...Ja tässä toinen ostos, kaksi kerää italialaista super trekking -lankaa. Värjätty sillä tavalla, että pyörönä kudottuna tulee erilaisia kuvioita, ei siis perus liukuvärjäys. Näin yhdessä tukholmalaisessa kaupassa tällaisesta kudotut sukat ja ne oli hauskat. Eli kuriositeetti, katotaan mitä tästä kutaisen ja seuraan huvikseni kuvoiden ja värien kehitystä. Kutojan huvittaminen on helppoa...

Kumpaakaan lankaa en ota vielä käyttöön vaan jatkan puuvillaista kesätoppia ja teen rose mohairista aloittamani kertut valmiiksi. Nämä keskeneräiset vaaleanpunaista kauttani edustavat työt voi bongata täältä.

neule