Pieniä suuria asioita

Eilen vietin pitkän, leppoisan lauantain vanhojen hyvien ystävien kanssa. Ensin teimme perinteen mukaan kolmen ruokalajin aterian, teemana tällä kertaa Italia. Etualalla Tapenadea, jota tarjoiltiin foccacian kanssa ja taaempana tomaatti-munakoiso-mozzarella -torni. Pääruoaksi risottoa, jälkkäriksi tiramisua. Tällaisia aterioita saa harvoin, voi miten nautin. Seuraavan kerran, toivottavasti ennen joulua teemme turkkilaista ruokaa. Suosittelen lämpimästi. Maiden ja reseptien valitseminen on hauskaa, ruoanlaitto mukavaa yhdessäoloa ja syöminen...no, taivaallista.

Kokkauksen ja syönnin jälkeen siirryimme sohvalle, jossa istuskelimmekin seuraavat kuusi tuntia. Aika pian aloin katua, etten sittenkään ottanut kudinta mukaan. No, onneksi emännällä oli puikkoja ja lankaa yläkerrassa, enkä minä ollut ainoa käsityönkipeä. Trivial pursuitin ohessa kudoin isäntäväen tammikuussa syntyvälle "Nöpölle" villasukan. Koko oli aikamoista arpapeliä, en tiedä minkä kokoiset jalat on vastasyntyneillä. "Nöpön ensimmäinen sukka!", huudahtivat vanhemmat kun ensimmäinen valmistui ja tuleva äiti mallaili sitä vatsaa vasten. Kirjoitin sukan strategiset mitat lapulle ja työnsin sukan sisään. Sovimme että toisen sukan kudon seuraavalla visiitillä. Tervetuloa tammikuun lapsi!