Anteeksipyyntö ja realistista keittiöromantiikkaa

Rakkaat blogilukijat. Mikäli joku vielä on jäljellä. Huomasitte varmaan, että olen ollut kesälomalla. Hmprh...suoraan sanoen olen ihan nolona, etten ole päivittänyt blogia kolmeen kuukauteen. Ei se mikään suunniteltu loma ollut, vaan tilanne lähti ihan lapasesta. Kesällä, häävalmisteluilla ja kivalla joskin vaativalla työllä lienee osansa. Mutta nyt olen täällä taas ja repeän riemusta, jos vaan joku täällä joskus käy ja kommentoi.

Hauskaa sen sijaan on, että vaikka kesällä on tullut neulottua vähän laiskemmin, kolmessa kuukaudessa on kertynyt näytettävää. Tässä ensimmäinen osa, jossa esitetään sukkia. Päivän casting on kaikesta vielä olemassa olevasta luonnonvalosta huolimatta tehty keittiön nurkassa. Myönnän että näissä kuvissa aimo annos reilua neuvostorealismia.

Muistatteko vielä nämä Virosta matkustaneet kerät trekking-lankaa?

Elämäni pisimmät sukat valmistuivat joskus keväällä. Neuloin molempia sukkia samaan aikaan ja niin pitkään kuin kerää riitti. Yksi kerta trekking-lankaa taisi kyllä riittää. Hauskaa raitaskaalan kehittymisen seuraaminen oli nimittäin noin ensimmäiset 20 kerrosta...Mutta kahden sukan kutominen samaan aikaan oli mulle mainio tapa välttää toisen sukan syndrooma.



Lisäksi kudoin keväällä kertut novitan mohairlangasta. Sukista tuli hauskan pörröiset ja pehmoiset, mutta kyllä lanka aika muoviselta tuntui kokovillan rinnalla. Nämä saattavat pudota tämän vuoden joulupukin säkkiin, joten en vielä pysty sanomaan miltä ne käytössä tuntuivat.

Ja nyt vielä lupaan, että seuraavaan päivitykseen ei mene kolmea kuukautta.