Mahalasku ja hidasta nousua

No niin, hän on täällä tänään: erittäin opettavainen projekti. Tunnetaan myös nimellä kevyesti metsään mennyt neuleyritelmä. Ennen kuin ryhdytte huutamaan, että kamoon, ihan hyvältähän tuo näyttää, niin sanon vain, että tämä onkin nyt se hyvä kuva tästä neuletakista ja pienten tuunailujen jälkeen. Ja lisäksi: tämän villatakin suurin ongelma ei ole se miltä se nyt näyttää, vaan se, ettei poloinen näytä siltä, kun minä kuvittelin sen näyttävän. Oikeastaan aika epäreilua. Siis neuletakkia kohtaan.

Malli: Novita Kevät 2008 malli nro 19
Lanka: Limbo superwash n. 350 g (suosittelen kyllä käyttämään enemmän, jollet ole hyvin, hyvin pieni)
Puikot: 3,5 pyöröt

Ongelma näkyy ilmielävänä tässä seuraavassa kuvassa. Tämä villatakki on liian lyhyt ollakseen villatakki ja liian pitkä ollakseen bolero. Leveyteen olen tyytyväinen, mutta kun vedin takin ekaa kertaa ylle se oli kittana joka suunnasta paitsi kaula-aukosta, joka ylettyi reippaasti ja hartioita kauniisti (kyllä, se on ironiaa) korostaen suunnilleen leukaan. Viehkoa. Takapituuteen en oikein voi vaikuttaa millään epätökeröllä tavalla, joten se on nyt tämä nafti. Kaula-aukon suurensin aika reippaasti ja hihoihin neuloin jatkopalat, jotka kiinnitin silmukoita jäljitellen.


Tässä tämä hihaviritys, siihen olen ihan tyytyväinen, liitoskohdan näkyminen on oikeastaan ihan hyvä lisä. Mutta pituuden lisääminen tällä menetelmällä näyttäisi mielestäni juuri siltä mitä se onkin: Jaahas, siinä on yritetty tikutella lisäkappaletta kun on jäänyt pituus lyhyeksi. Siis ei. Kannan ylpeästi liian lyhyen villatakkini ja yritän oppia uskomaan, että juuri tällaisen siitä halusin.


Sen melko täydellisen mahalaskun jälkeen, jonka neuleen ensisovitus tuotti, olen nyt kuitenkin kevyessä nousukiidossa. Harmistusta lieventää myös se, että opin tästä projektista kantapäänkautta monta asiaa, jotka kerran kokeneena vältän varmasti monta tulevaa haaksirikkoa neulesaralla.

Onhan joku tästä varoitellut, mutta ei niin että olisin uskonut. Neuleen suosituslangan vaihto onnistuu parhaiten, jos sen vaihtaa edes vähän siihen suuntaan, kuin alkuperäinen. Siis ei niin kuin minä tein. Vaihdoin Novita Spektrin, joka on puuvillasekoite, 100 prosenttiseen villaan. Sinäänsä ihan näppärää, että pystyin noin periaatteessa kutomaan neuleen koon xl silmukoilla. Mutta vaikka mittasuhteet stemmais suhteessa toisiinsa niin ei aina ihmisruumiiseen. 18 silmukkaa spektrillä voi olla kaula-aukko, Limbolla se on napinreikä. (jos nyt hieman liioittelen) Voihan näinkin toki tehdä, mutta olis ehkä tarvittu hieman enemmän tarkkuutta. Ja pahimmat virheet oli kyllä itse asiassa pituudessa, jonka tein ihan määrättyjen senttien mukaan, siihen ei vaikuta langan paksuus. Hmmm...

Nykyisin tiedän suoralta kädeltä, että 45 senttiä ei riitä hihan sisäpituudeksi, eikä etu- tai takapalojen kainalopituudeksi. Siis jos joku neuleohje minulle niin väittää, aion tästedes nauraa ja kutoa kättelyssä 5 senttiä lisää.

Haluatko täyttä villalankaa, joka ei maksa pienen asunnon verran, mutta jossa on mahtava värivalikoima. No, suosittelen tätä Limboa.

Mitä tapahtuu, kun korkeapalkkainen neulemalli lähtee ja kuvaukset loppuvat? Jäljelle jää hurmaava ovi ja kauniit keltaisen sävyt. Meidän eteinen, myös halliksi kutsuttu, mutta se on kyllä liiottelua. Otin tän kuvan vahingossa, mutta pidän siitä kovasti.