Samana iltana kun narisin teille, ettei pieni keräni kai aio syntyä koskaan, hän päätti pistää toimeksi. Ja nyt hän on täällä. Roikkuu kantoliinassa, piipittää, tuhisee ja narisee unessaan.
Hän on huomenna kolme viikkoa vanha. Hän on minun lapseni ja se on tunne, jota en osaa sanoiksi pukea. Kun hän tarttuu minun sormeeni imiessään maitoa silmät kiinni, hän ei aavista, että saisi minulta mitä vain, jos ymmärtäisi juuri silloin pyytää. Esimerkiksi sen hevosen, josta hän ehkä alkaa haaveilla 15 vuoden päästä. Tai sen prinsessamekon, jollaisen hän varmasti haluaa jo neljän vuoden päästä. Vaikka mistäpä minä tiedän, ehkä hän haluaakin olla teinimutanttikilpikonna. Hän on vielä arvoitus, kokonainen elämä odottamassa tapahtumista.
Ja lähes kolme viikkoa vanha pörisijä, Pönttinen.
Samaan aikaan mietin, mitä minä saan teille kertoa hänestä, sillä sehän on hänen elämänsä. Vielä hän on ehkä tunnistamaton, mutta jos en kuvaa blogiin itseäni, miten pitkään saan kuvata häntä?
Ja melkein valmiiden listalla Novitan viime talven lehdestä virkattu hame rakkaalle ystävälle. Joka ei ehkä enää usko, että se koskaan valmistuu. Voi häpeä, verkkainen on ollut tämäkin projekti, mutta nyt viittä vaille valmis.
Eilen pieni keräni sai lahjaksi Tokkulin Teppo-koirakäsinuken. Äiti on ihan myyty ja Teppo on jo tehnyt tuttavuutta kerän kanssa. Vaikka mainita täytyy, että minä kyllä luulin häntä kenguruksi...
10 kommenttia:
Onneksi olkoon tuosta pienestä ihmeestä :) hän näyttää varsin suloiselta
Lämmin onnentoivotus pienestä Prinsessasta!
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että prinsessamekkoihin hurahdetaan yllättävän aikaisin. Ja HelloKittyyn, PetShop-ötököihin, keijuihin, Barbeihin..... Hymyilyttää ajatus että sinunkin neuleesi taitavat nyt saada uusia (vaaleanpunaisia) henkäyksiä :-)
Onpa hassua, että juteltiin autossa juuri tästä samasta aiheesta, kun lähdettiin teiltä viime viikolla. Siis siitä, että ihmiset kirjoittavat lapsistaan ja kuvaavat heitä blogiinsa. Minusta meillä on tässä se iso etu, että suomea ymmärtävät vain me 5 miljoonaa suomalaista. Ainakaan lapsesta ei tule kansainvälistä blogijulkkista ;) Mä olen kyllä varma, että osaat vetää rajan oikein, niin ettei pikkuisella ole isompana valittamista asian suhteen.
Odotan jo innolla ensi viikkoa, koska olen ihan varma, että siellä on muututtu valtavasti! On tää vaan niin mieletöntä. Tyyppi on äiti...
Onnea koko perheelle! Ihanan näköinen tuhisija.
Ihana Pönttinen! Onnea hänelle ja onnea teille!
Ihan "kerä"! Onnittelut!
Voi miten suloinen pieni ihminen :) Onkohan muuten ihme ja ihminen sanalla joku yhteys? Ainakin pienet ihmiset tuntuvat suurilta ihmeiltä. Onnea koko perheelle :)
Mä neuloin ne villavaippahousut ihan langasta, on varmasti paljon helpompaa kuin hahtuvasta. Tarkoitukseen sopivia lankoja löytyy mm. Titityystä ja Kestovaippakaupasta. Kyllä ne varmasti toimivat samalla tavalla kuin hahtuvastakin neulotut, uskoisin niin.
Kiitos kaikki onnitteluista. Olen tavnnut sanoa että kiitos, onnea, sitä nyt meillä todella on :)
Tuijam - vielä käyn taistoa vaaleanpunaista vastaan, sillä pian minunkin täytyy varmaan taipua, sitten kun kerä itse alkaa päättää värivalinnoistaan...Eli otan ilon muista väreistä niin kaun :)
Ilona A - tyhmää kun ei nähty! Olen joo itsekin jo ennen ihmetellyt miten avoimesti lapista välillä kerrotaan, mutta eipä se rajan vetäminen aina ole ihan helppoa.
Kaisa - Kolme kiekkoa hahtuvaa odottelee neulojaa. Surffasin netissä ja sain selville että juu, ei tarvitse hahtuvaa olla, kunhan ei ole liian käsiteltyä. Kiitos vastauksesta!
Tuo Novitan hamonen, mun mielestä siinä hameessa ei ollut vuorta mikä on kummallista vai oliko? Teetkö vuoren siihen?
Ihana kenguru :)
Lähetä kommentti