Mahalasku ja hidasta nousua

No niin, hän on täällä tänään: erittäin opettavainen projekti. Tunnetaan myös nimellä kevyesti metsään mennyt neuleyritelmä. Ennen kuin ryhdytte huutamaan, että kamoon, ihan hyvältähän tuo näyttää, niin sanon vain, että tämä onkin nyt se hyvä kuva tästä neuletakista ja pienten tuunailujen jälkeen. Ja lisäksi: tämän villatakin suurin ongelma ei ole se miltä se nyt näyttää, vaan se, ettei poloinen näytä siltä, kun minä kuvittelin sen näyttävän. Oikeastaan aika epäreilua. Siis neuletakkia kohtaan.

Malli: Novita Kevät 2008 malli nro 19
Lanka: Limbo superwash n. 350 g (suosittelen kyllä käyttämään enemmän, jollet ole hyvin, hyvin pieni)
Puikot: 3,5 pyöröt

Ongelma näkyy ilmielävänä tässä seuraavassa kuvassa. Tämä villatakki on liian lyhyt ollakseen villatakki ja liian pitkä ollakseen bolero. Leveyteen olen tyytyväinen, mutta kun vedin takin ekaa kertaa ylle se oli kittana joka suunnasta paitsi kaula-aukosta, joka ylettyi reippaasti ja hartioita kauniisti (kyllä, se on ironiaa) korostaen suunnilleen leukaan. Viehkoa. Takapituuteen en oikein voi vaikuttaa millään epätökeröllä tavalla, joten se on nyt tämä nafti. Kaula-aukon suurensin aika reippaasti ja hihoihin neuloin jatkopalat, jotka kiinnitin silmukoita jäljitellen.


Tässä tämä hihaviritys, siihen olen ihan tyytyväinen, liitoskohdan näkyminen on oikeastaan ihan hyvä lisä. Mutta pituuden lisääminen tällä menetelmällä näyttäisi mielestäni juuri siltä mitä se onkin: Jaahas, siinä on yritetty tikutella lisäkappaletta kun on jäänyt pituus lyhyeksi. Siis ei. Kannan ylpeästi liian lyhyen villatakkini ja yritän oppia uskomaan, että juuri tällaisen siitä halusin.


Sen melko täydellisen mahalaskun jälkeen, jonka neuleen ensisovitus tuotti, olen nyt kuitenkin kevyessä nousukiidossa. Harmistusta lieventää myös se, että opin tästä projektista kantapäänkautta monta asiaa, jotka kerran kokeneena vältän varmasti monta tulevaa haaksirikkoa neulesaralla.

Onhan joku tästä varoitellut, mutta ei niin että olisin uskonut. Neuleen suosituslangan vaihto onnistuu parhaiten, jos sen vaihtaa edes vähän siihen suuntaan, kuin alkuperäinen. Siis ei niin kuin minä tein. Vaihdoin Novita Spektrin, joka on puuvillasekoite, 100 prosenttiseen villaan. Sinäänsä ihan näppärää, että pystyin noin periaatteessa kutomaan neuleen koon xl silmukoilla. Mutta vaikka mittasuhteet stemmais suhteessa toisiinsa niin ei aina ihmisruumiiseen. 18 silmukkaa spektrillä voi olla kaula-aukko, Limbolla se on napinreikä. (jos nyt hieman liioittelen) Voihan näinkin toki tehdä, mutta olis ehkä tarvittu hieman enemmän tarkkuutta. Ja pahimmat virheet oli kyllä itse asiassa pituudessa, jonka tein ihan määrättyjen senttien mukaan, siihen ei vaikuta langan paksuus. Hmmm...

Nykyisin tiedän suoralta kädeltä, että 45 senttiä ei riitä hihan sisäpituudeksi, eikä etu- tai takapalojen kainalopituudeksi. Siis jos joku neuleohje minulle niin väittää, aion tästedes nauraa ja kutoa kättelyssä 5 senttiä lisää.

Haluatko täyttä villalankaa, joka ei maksa pienen asunnon verran, mutta jossa on mahtava värivalikoima. No, suosittelen tätä Limboa.

Mitä tapahtuu, kun korkeapalkkainen neulemalli lähtee ja kuvaukset loppuvat? Jäljelle jää hurmaava ovi ja kauniit keltaisen sävyt. Meidän eteinen, myös halliksi kutsuttu, mutta se on kyllä liiottelua. Otin tän kuvan vahingossa, mutta pidän siitä kovasti.

Äidille

Silitysrauta myöhästyi tästä pikaisesta kuvaussessiosta, kuten kuvassa näkyy. Kirjoin äidille äitienpäiväksi tyynyliinan ja lahja oli mieleinen. Kymmenen vuotta sitten tein äiteelle tyynyliinan jossa oli koko etunimi hienoilla kukkaisristipistoilla ja kertakaikkiaan osaavan lahjansaajan tavoin se on ollut äidillä alityynyliinana siitä asti. Kymmenen vuotta käyttöä on aiheuttanut haipuvan langan ja uuden tarpeen. Hieman pikaisempi painos, mutta saanpa ehkä tehdä uuden vähän useammin :) Malli on oma, inspiraatiota eri pistoihin sain Suuresta kirjontaoppaasta, jonka sain pojalta synttärilahjaksi.

Ou jee. Muistin taas että kaiken neulonnon keskellä pitäisi joskus ottaa neula käteen ja hidastaa tahtia. Pistellä vaan. Se oli mukavaa.

Villatakin kaikki palat on valmiina. Nyt vaan päättelen, pingoittelen ja neulon kasaan. Pidättäkään hengitystä!

Yksi teekuppi, kaksi kirjaa ja slipo

Hohoo! Arvaatteko mikä tämä aurinko teekupissani on? Se on kiinalaista krysanteemiteetä, ah niin makoisaa. Ja perimätiedon mukaan tekee kauniiksi. Ainakin nämä pienet keltaiset kukat teekupissani saavat minut joka kerta hyvälle mielelle. Vaikka totuuden nimissä on sanottava, että viime aikoina ajattelen joka kerta myös sitä, minkälaisen suuren autobaanan vieressä nämä kukkaset ovat aikoinaan kasvaneet...Kiinalaiset elintarvikkeet eivät valitettavsti vala minuun suurta luottamusta.
Teekuppi ulkoilee ikkunalaudallamme, joka on blogini ansioitunein kuvauspaikka. Pitkään tässä maassa oli niin pimeää, että se oli ainoa paikka, jossa oli tarpeen valoisaa. Vaan ei enää!


Seuraavan kuva-arvoituksen aika, arvatkaas mikä tämä on? No se on poika joululahjaslipossaan, joka on ollut ahkerassa käytössä. Valmistui pyörönä huomattavan nopeasti harmaasta nallesta. Jos joku tarkkasilmäinen havaitsee, siinä on myös nurin oikein nurin letkalla tehty "salamakuvio". Mallin ja silmukkamäärät otin talven novita-lehdestä, jossa oli Jussi-slipon ohje. Hyvin passasi vaikka olkapäät ovat niin leveät, että olemme yhdessä luonnehtineet nittä Spock:maisiksi. Siis Start Trek, muistattehan? Tarkasteltuani asiaa yhden slipon koulimin silmin, miesten slipo-ohjeissa on varsin usein tällaiset leveät olat, outoa....

Lisäksi olen viime aikoina tehnyt pieniä hankintoja, joista ensimmäinen tässä: Neulojan Käsikirja, Melody Griffits ja Lesley Stanfield. Ja kyllä, kuvassa ovat myös pojan jalat ja kotiverkkarit. Se tahtoi ne siihen tällätä ja mikäpä minä sitä kieltämään. Kirja löytyi viidellätoista eurolla Suomalaisesta Kirjakaupasta ja vaikka ensimmäisen kerran kävelin sen ohitse, toista kertaa en enää pystynyt. Ja kirja on aika mainio pieni paketti, jossa on varsin havainnollisesti selitetty moni neulonnan perusasia, mutta myös vähän edistyneempi jekku ja lisäksi siinä on 160 erilaista mallineuletta. Hyrr hyrr..tyytyväistä hyrinää...


Ja tämän taas sain töistä. Minulla ei ole edes parveketta, puutarhasta puhumatta, mutta tämä kirja on yliveto. Siinä kannustetaan somistamaan puutarha sieltä jo löytyvällä kierrättämishenkeen. Kuvat ovat kauniita ja ideat mielestäni näppäriä. Ajatusmaailman voi helposti siirtää myös seinien sisäpuolelle.

Tässä vielä sattumalta auennut aukeama kirjasta. Oikeastaan vinkit eivät edes ole niin kummoisia, kirja vain haastaa näkemään kaiken kauniin...Ja muuten, lisäksi näiden kuvien alustana toimii upouusi vaalea mattomme. Kymmenellä eurolla sai kirppikseltä paksun 2 kertaa 2,5 kokoisen maton ja yhden tahran. Tahran huomasin tietenkin vasta kotona. Mutta se on vain maton yhdellä puolella ja herra sitä varjelkoon kun isken mäntysuopani siihen kesän tultua. Kympin vaalea matto sopii varsin hyvin suunnitelmiin, kun haaveena on koira. Eipähän sitten ole suuri taloudellinen tappio jos matto tassutellaan kuraiseksi.
On muuten mahtavaa, kun ikkuna voi olla apposen auki koko päivän ja sieltä voi kuunnella ulkoa tulevia ääniä. Lintuja, lapsia pihalla, raitiovaunuja, lokkien kirkunaa, autoja, ihmisiä. Kesähän se on. Voi onnea.