lauantai 23. helmikuuta 2008

Uskalsin!

No niin hyvät ystävät, tähän on tultu. Paheneva blogi- ja neuleriippuvuuteni on nyt johtanut tähän: oman höpöttämön perustamiseen, kuten neuleystäväni ilmaisee. Ajankohta on mitä epäedullisin, gradu huutaa tuolla nurkassa kovaan ääneen, että älä nyt ala moiseen, aikaa on enää runsas kuukausi. Mutta hah, minäpä alan! Juuri nyt. Joku roti gradujenkin nenäkkyydelle.

Ei ole ihan yksinkertaista bloginkaan perustaminen. Värien, mallien ja muiden elintärkeiden valintojen lisäksi pitää miettiä mitä haluaa paljastaa itsestään. Poika katsoi vähän vinoon ja sanoi että no joo, mutta sähän kirjoitat neulomisesta, onko sillä suurta väliä tunnistetaanko sut vai ei? Ethän sä nyt suorastaan kritisoi hallituspolitiikkaa tai pakolaistilannetta, vai? Hmpf. En kai niin.

Joskus kauan sitten mummo opetti mut kutomaan ja virkkaamaan. Istuin mummolan keittiön pöydän päässä joskus kesällä (silloin kun kesät vielä olivat lämpimiä ja talvet lumisia) ja nihkeä lanka takertui hikisen tahmeisiin käsiin. Yäk. Minä pakenin virkkuukoukkua vähän vikkelään ulos ja mummo löysi keittöistä vain tyhjän jakkaran. Ei niin lupaavasta alusta huolimatta mummo sai opetettua mulle jonkinlaiset perustaidot ja siitä lähtien käsityö on ollut paras työ. Pitkään kutimelle oli kyllä aikaa vain kun kävin mummolassa ja istuttiin mummon kera rinnakkain sohvalla ja katsottiin yleensä hiihtokisoja. Tämä viimeisin paheneva käsityöaddiktio on analyysini mukaan seurausta näistä seikoista:
1) Ompeluseura on kokoontunut yli vuoden ajan. Viisinkertaisia käsitöitä voi seurata täällä.
2) Opinnäytetyö. Gradu ajaa tasapainoisemmankin ihmisen jonkun konkreettisen työn parin, jossa on jonkinlaisia inhimillisiä mahdollisuuksia nähdä työnsä tulokset ja myös joskus jotain valmista!
3) Ikä. Minusta on tulossa aikuinen. Paitsi ikä, siihen vaikuttavat myös aikeet avioon ja opiskelujen loppuminen. Ja aikuisethan...ööö...kutoo? No tää ei nyt ehkä vakuuttanut...

Parhaissa blogeissa parasta on kauniit kuvat. Ja koska nyt ei ole sitä neuletta kuvattavaksi, saatte kuvan siitä ihanasta ihmeestä, joka tänään tapahtui. Aurinko...

6 kommenttia:

Esko kirjoitti...

Hyvä alku ja hyvät perustelut

Laura Proust kirjoitti...

Hyvin aukeaa, kauniilta näyttää, jee!

Ilona kirjoitti...

Tää pääsi heti mun favoriteihin.
Jatkoa odotellessa :)

Iirismaria kirjoitti...

Onnellinen bloginomistaja kiittää ja kumartaa rohkaisevista lausunnoista. Jatkoa seuraa!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis blogi. Tervetuloa mukaan. :)

Iirismaria kirjoitti...

Kiitos Mariar, olet ensimmäinen ulkopuolinen joka kommentoi blogiani, malja sille! Ja hyvä että samalla seurasin polkua sinunkin blogiisi, siellä oli ihanan monipuolisia käsitöitä! Mahtava miniryijy.