Eräs vanha ystävä

Vietin iltapäivää pesten syksyllä valmistunutta valkoista pitsihuiviani. Olikin aikanaan sellainen voiman ponnistus, että sietää tulla esitellyksi täällä vaikkei ihan uutukainen olekaan. Uskomatonta muuten millä vauhdilla valkoinen kaulahuivi likaantuu Helsingissä!


Huivi on kudottu Novitan valkoisesta Floricasta ja kuviona on toistettu pitsiaihetta, jonka löysin jostain tuntemattomasta käsityölehdestä sovellettuna XL-kokoiseen villapuseroon. XL ei tästäkään huivista ole kaukana, puikotellessani yli puolimetriä leveää mallikertaa muistan moneen kertaan jupisseeni, että joopa joo, toden totta mukavaa kun on tarpeeksi leveä huivi, mutta tässä ois kudottu jo aika monta villapaitaa. Pituutta tuli lopulta vähän yli puolitoista metriä ja lisääkin ois kyllä voinut olla, mutta rajansa kaikella. Enempään en pystynyt. Tuo alla oleva kuva visualisoi aika hyvin tunteet huivia edestakaisin jyystäessä, this never ending road. Vaan sitäpä suurempi on voitonriemukin. Viime aikoina olen ajatellut kevyesti kutoa floricasta pienet yksinkertaiset pitsit vielä huivin päihin.


Florica on muuten Novitan langoista sellainen johon viime aikoina olen alkanut ihastua. Hämmästyttävää kyllä, siitä löytyy ihan kauniita värisävyjä, samaa kun ei yleensä voi sanoa Novitan langoista. Florica on aika ohutta, mutta ehkä sitä vois kutoa myös kaksinkertaisena.

Huomenna lähden Eestin ja lopulta minullakin yhdistyi kaksi lankaa, sehän on lukemani mukaan suomalaisen lankahamstraajan paratiisi! Etsiskellessäni etukäteistietoja tartolaisista lankakaupoista muistin tämän näkemäni neulojien yhteisblogin, jota lupaan pyhästi päivittää matkan jälkeen, sen verran hyvä idea se on. Bussimatkalle Tallinnasta Tartoon otan mukaan Dropsin alpakkaa ja kakkosen puikot, eiköhän synny esiteltäväksi vihdoin ne ranteenlämmittimet, joiden lopulta uskon pelastavan gradu-urakkani. Lämpimin rantein kirjoitan naurettavan kevyesti loput gradusta kun vetreät sormeni hyppelevät joustavasti tietokoneen näppäimillä, eikös vaan? Hmm...siis samaan tapaan kuin..nyt?
neule

Uskalsin!

No niin hyvät ystävät, tähän on tultu. Paheneva blogi- ja neuleriippuvuuteni on nyt johtanut tähän: oman höpöttämön perustamiseen, kuten neuleystäväni ilmaisee. Ajankohta on mitä epäedullisin, gradu huutaa tuolla nurkassa kovaan ääneen, että älä nyt ala moiseen, aikaa on enää runsas kuukausi. Mutta hah, minäpä alan! Juuri nyt. Joku roti gradujenkin nenäkkyydelle.

Ei ole ihan yksinkertaista bloginkaan perustaminen. Värien, mallien ja muiden elintärkeiden valintojen lisäksi pitää miettiä mitä haluaa paljastaa itsestään. Poika katsoi vähän vinoon ja sanoi että no joo, mutta sähän kirjoitat neulomisesta, onko sillä suurta väliä tunnistetaanko sut vai ei? Ethän sä nyt suorastaan kritisoi hallituspolitiikkaa tai pakolaistilannetta, vai? Hmpf. En kai niin.

Joskus kauan sitten mummo opetti mut kutomaan ja virkkaamaan. Istuin mummolan keittiön pöydän päässä joskus kesällä (silloin kun kesät vielä olivat lämpimiä ja talvet lumisia) ja nihkeä lanka takertui hikisen tahmeisiin käsiin. Yäk. Minä pakenin virkkuukoukkua vähän vikkelään ulos ja mummo löysi keittöistä vain tyhjän jakkaran. Ei niin lupaavasta alusta huolimatta mummo sai opetettua mulle jonkinlaiset perustaidot ja siitä lähtien käsityö on ollut paras työ. Pitkään kutimelle oli kyllä aikaa vain kun kävin mummolassa ja istuttiin mummon kera rinnakkain sohvalla ja katsottiin yleensä hiihtokisoja. Tämä viimeisin paheneva käsityöaddiktio on analyysini mukaan seurausta näistä seikoista:
1) Ompeluseura on kokoontunut yli vuoden ajan. Viisinkertaisia käsitöitä voi seurata täällä.
2) Opinnäytetyö. Gradu ajaa tasapainoisemmankin ihmisen jonkun konkreettisen työn parin, jossa on jonkinlaisia inhimillisiä mahdollisuuksia nähdä työnsä tulokset ja myös joskus jotain valmista!
3) Ikä. Minusta on tulossa aikuinen. Paitsi ikä, siihen vaikuttavat myös aikeet avioon ja opiskelujen loppuminen. Ja aikuisethan...ööö...kutoo? No tää ei nyt ehkä vakuuttanut...

Parhaissa blogeissa parasta on kauniit kuvat. Ja koska nyt ei ole sitä neuletta kuvattavaksi, saatte kuvan siitä ihanasta ihmeestä, joka tänään tapahtui. Aurinko...