Intro tai esinäytös:
Nappula vietti viime yönä oikeastaan ensimmäisen todella lyhyen yön. Vietin aikaa makuuhuoneessa aamu-neljästä lähtien hyssytellen ja keinutellen ja toivoen ihmettä tapahtuvaksi. Kahdeksalta pikku julmuri kyllä nukahti rauhallisen oloisesti vain herättääkseen juuri helpottuneeseen ja makeaan uneen vaipuneen äitinsä ruhtinaallisen 25 minuutin päästä. Yhdeksän aikaan alakertaan kömpiessäni olin aika kypsää kamaa.
Siitä päivä kuitenkin on muuttunut vain paremmaksi. Kymmenen jälkeen sininen taivas ja aurinko raivasivat tiensä pilvien lomasta. Tällaisena aamuna heitin suosiolla Hesarilla vesilintua, otin mukaan kupin teetä ja avasin tietokoneen. Blogeissa surffailu piristää kummasti, oman päivittäminen vielä enemmän. (Tässä vaiheessa kerä nukkui kantoliinassa tuhisten lyhyeksi jääneen yönsä univelkoja pois...)
Ensimmäinen ja ainoa näytös:
Tänään surffailin sisustusblogeissa, jotka kyllä aiheuttavat myös pientä ahdistusta. Miten niin teillä on noin kauniita, vaaleita, aina siistejä, täydelleen yhteensopivia koteja? Olen viime aikoina huomannut, että sisustuksesta on tullut jonkinlainen pakko. Sen lisäksi että näppärä nykynainen luo uran, keittää hillot ja mehut, ompelee perheelleen kauniita ja erilaisia vaatteita, maalaa taulut kodin seinille ja suunnittelee omat kudinmallinsa, hän myös somistaa siinä sivussa sisustuslehteen kelpaavan kodin. Omassa lähipiirissä moni täysin tasapainoinen henkilö stressaa kotinsa sisustuksesta. Että pitäis olla jotenkin mietitynpää ja kehtaako tänne nyt kutsua. Itsekin huomaan puoli vuotta muuton jälkeen ensimmäiseksi selitteleväni kaikille vieraille, että kun ei täällä oikein ole vielä valmista. Milloin sisustamisesta tuli tällainen minuuden symboli?
Siksipä laitan tähän nyt muutamia kuvia sellaisista asioista, joista pidän kodissani. Sillä minä pidän kodistani. Juuri niin keskeneräisenä tyylien sekamelskana ja sillisalaattina kuin se on. Ja kas, tehän ette koskaan tule tietämään, mitä on kuvien rajauksen ulkopuolella....
Keittiön hyllyille olen koonnut valikoiman silmää miellyttäviä esineitä. Alahyllyn daami on kihlajaismatkalta Prahasta, vaaka ruotsalaiselta kirpputorilta ajalta kun vaihto-opiskelin ja ruusukupit häälahja. Tällä hetkellä pään vaivaa aiheuttaa se, että ristiäisiin kupit pitäisi ottaa käyttöön, mutta samalla katoaa tärkeä sisustuselementti. Hmpf.
Vanhat julistetaulut odottavat seinälle pääsyä. Vasemman puoleinen on oikeasti vanha ja se mainostaa Göteborgin huvipuisto Lisebergin cabarethallin ohjelmistoa. Miehen isoisä on esiintynyt soittaen pianoa nelikätisesti. Oikeanpuoleinen on uusvanha. Siinä houkutellaan ruotsalaisia matkustamaan lautalla Suomeen.
Pöytä on vanha ja tuolit uudet. Tuolit on kuskattu Suomeen kahdestakin eri Ikeasta Ruotsista, kun Suomesta niitä ei enää saanut. Ajoimme polvet suussa ensimmäisten kolmen tuolin kanssa Ikeaan numero kaksi, josta löytyi kuin löytyikin viisi lisää. Sitten paketit voitiin purkaa ja lopettaa polvet suussa ajaminen. Ensimmäiset kolme kun olisi palautettu Ikeaan numero kaksi, jos niille ei olisi löytynyt seuraa. Hieman monimutkaista. Mutta ainakin näillä Ikea-tuoleilla on tarina. Pöydällä on muuten lahjaksi saamani pellavainen laudeliina. Ei mitään mahdollisuutta että veisin kaunottaren saunaan!
Ps. Ajattelin kutoa ensimmäisen kolmiohuivini näistä Dropsin alpakoista. Suositelkaahan mallia ensikertalaiselle. Jotakin vähän fifiä monimutkaisempaa, muttei mitään sellaista, jossa valmis huivi pitää purkaa kokonaan kun toiseksi viimeisellä kierroksella tiputtaa yhden silmukan. Any ideas?
