Köh, köh!

Köh ja köh, vähän on blogissa tunnelma kuin pölyisellä vintillä :) Mutta ei siitä sen enempää, katsotaan minkälaisilla päivitysväleillä jatkossa onnistun toimimaan.

Nyt käsityökorista on kuitenkin tulossa maailmaan taas paljon uutta, josta tässä ensimmäinen pala. Neljän viikon lomailun jälkeen kotiviikonloppu on aika mannaa ja aamun koirapuiston ja kaupassa käynnin jälkeen valloitin sohvan ja otin esille viittä vaille valmiin torkkupeiton. Tarvittiin vielä muutama kerros ainaoikeaa ja sen lisäksi päässäni oli muhinut idea johon kuului hieman helmenpujottelua...



Tämän torkkupeiton tuleva omistaja on ihan pikkiriikkinen, vasta kaksi viikkoa vanha pieni mies, hyvän ystävän esikoinen. Peittoakaan ole koolla pilattu ja se on kyllä taivaan kiitos. Pitkäpinnaisuuteni neulesaralla on rajattu ja tällainen suurehko, yksi kappale vaatii multa hieman hermonvenytystä. Nytkin menin sieltä missä aita on matala, kasin puikoilla ja Dropsin Eskimolla syntyy valmista kyllä ihan kiitettävää vauhtia. Taisin projektin keskellä kyllä jupista, että omani ei tällaista taida saada, mutta ehkä pehmenen ennen tammikuuta. Niin, myös Kerän kanssa blogissa odotellaan ihan ensimmäista omaa pientä kerää :)



Puolesta kilosta lankaa syntyi ensi talveksi noin 75 cm kertaa 75 cm suuri vaununlämmike. Tämä on pakkaseen varmasti hyvä lääke, ainakin sen kutominen kesällä oli aika lämmintä puuhaa. Ja yksinkertaisuus on mielestäni kuvionnissa valttia, varsinkin tällaisella paksulla langalla.
Helmet pääsivät koristamaan tupsuja, joista sain harvinaisen vahvan vision kesken työtä ja kivat niistä tulikin. Hieman hirvittää, että tällaiset ulokkeet ovat varmasti pienen herran tutkimuksen kohteena ja testaus saattaa olla aika armotonta, mutta katsotaan mitä kestävät :) Täytyy antaa lahjalle hieman takuuta ja jemmata jämälanka.


Eilen illalla kylässä kävivät veljeni, hänen kiinalainen vaimonsa ja Euroopassa ensi kertaa kylässä olevat vaimon sisko ja siskon tyttö. Heiltä sain lahjaksi tämän ihanan orkidean, joka suorastaan huusi päästä samaan postaukseen lilan torkkupeiton kanssa. Suunnittelin illallista kieli keskellä suuta, sillä vieraat eivät olleet tottuneet eurooppalaiseen ruokaan, mutta lopulta periaasialainen wokki ja edes hieman suomalaisempi hedelmäsalaatti tekivät hienosti kauppansa.

Käsityökorissa on sellainen kiitollinen tilanne että moni työ on viittä vaille valmis. Viime metrit on hauska kuroa umpeen, jos näyttää tulevan onnistunutta. Ylihuomenna alkaa todellinen työnteko, joka hieman hirvittää, mutta arkea on jo vähän ollut ikäväkin.