Lomalla

Huomenna aamulla vedän vaelluskengät jalkaan, kiristän nauhat ja lähden pistämään töppöstä toisen eteen Espanjan Camino de Santiagolle. Viidessä viikossa ehtii ihmetellä mitä elämä voisi olla valmistumisen (?) ja naimisiin menon jälkeen. Hyvä tuumaustauko.

Matkatavaraa saa olla vain 7-8 kiloa, mutta siihen mahtuu hyvin 200 grammaa violettia alpakkaa ja kolmosen bambupyöröt. Kutominen on yhtöä meditatiivista kuin se käveleminen. Jos ei kudotuta, en kudo. Katsotaan.

Torstaina alkaa matka, jonka aikana ainoa tehtäväni on kävellä, kävellä, kävellä. Joka aamu, koko Espanjan mantereen halki. 770 kilometriä. Hurjaa. Jännää. Muistakaa minua, lähettäkää onnea ajatuksissa.

Nähdään kuuden viikon päästä. Kerron mitä alpakasta tuli. Jos tuli mitään :)

Jotakin valmista

Viime aikoina olen ajatellut, että sellainen blogi, jossa edes silloin tällöin julkaistaan jotakin valmistunutta lienee kiinnostavampi kuin loputtomat suunnitelmani. Täältä siis pesee. Viime aikoina puikot ovat keikkuneet niin monessa projektissa, ettei valmista juuri ole tullut. Onneksi varastoa kesältä vielä löytyy.

Malli: oma
Lanka: Novita Kotiväki
Puikot: 3
Tyytyväinen? Joo!
Kuvauspaikka: Turkin turkoosit veet...

Tästä topista sain jonkinlaisen poikkeuksellisen selkeän vision joskus kevään korvalla. Raitoja, rakastan raitoja! Ja mieluiten sinivalkoisia merimieshenkisiä. Kavennuksia katselin vähän vanhasta vaaleanpunaisen topin mallista, mutta etuosan yläosasta olen aika ylpeä. Siitä tuli ihan siisti eka yrittämällä, en tosiaan tiennyt toimivatko tuollaiset kavennukset vai eivät. Nyt tiedän. Reunat rullaisvat automaattisesti sisään, mikä olikin armollista koska jouduin katkomaan langan joka raidan välissä. Olin näet näppäränä kutonut kolmen kerroksen raitaa. Se on toki ihan hyvä idea jos kutoo pyöröä. Mutta tasona väri on ihan aina juuri väärässä päässä.

Käytin toppia häämatkalla Turkissa ja helman rullaamista lukuunottamatta olen tosi tyytyväinen. Selässä on ylhäällä jo nauhakujakin, sinne pitäisi pujottaa kumilanka tuomaan pientä lisänapakkuutta, mutta hyvin toimii toistaiseksi näinkin. Puuvilla on ihanan vilpoisen lököttävää ja kotiväki niin ohkaista, että tykkään tunnusta. Hyvä hellevaate. Niin. Ensi kesään siis, huoh.

Yksi isompi projekti on tässä: Kietaisuvillatakki, jonka alareuna kudotaan tasona ja tulee siis sinne helmaan vaaka-asentoon. Ohje on Modasta. Tämän kuvan nimi on Debbie Bliss meets the minaret. Todiste siitä, että kudoin minä Turkissakin, vaikka aikamoisen laiskasti. Ekan hotellin parvekkeelta minareetti oli melkein korvan juuressa. Myös kello viisi aamulla. Haukotus. Kahdessa yössä opin nukkumaan havahtumatta. Niin niin, ja arvatkaas mitä minä siis taas olen tehnyt? Muuttanut puuvillaohjeen suoraan villaksi. Sanoinko joskus oppineeni läksyni tässä kohtaa? Toiveeksi jäi. Taas posotetaan täyttä kaasua kohti katastrofia...Ehkä.


Vielä yksi muisto matkalta, kun kuva on niin hersyvä. Kun aurinko paistaa 36 asteen voimakkuudella sadon voi hyvin kuivata melkein missä vain. Hauskaa.